| Taloustiedon lukutaito ja muuta jupinaa |
[Aug. 1st, 2010|07:10 pm] |
Taloussanomien miljoonakämppiin liittyvässä jutussa luki, kuinka Suomessa yli puolella miljoonalla ihmisellä on verojen jälkeen käytössä yli 7300 euroa. Tuostahan näkee otsallaankin, että moinen ei voi pitää paikkaansa, mutta jotenkin toimittaja on onnistunut moisen luvun kaivamaan. Kotitalouksia, joilla moiset tulot on, on StatFin palvelun mukaan noin 240 000, mutta sehän nyt ei tarkoita että yli puolella miljoonalla suomalaisella olisi käytettävissään 7300 euroa. Ehkä vähän pilkunviilaamista, mutta surettaa jotenkin että käsitteet hämärtyvät aina niin helposti.
Toisena juttuna: itseäni on alkanut vähän kalvaa tunne siitä, että edustamani sukupolvi ei lopulta kauheasti eroakaan aiemmista, ainakaan parempaan suuntaan. Olen jotenkin aina odottanut erilaisia enteitä kaivellen, että nyt aikustuessamme tapahtuisi jokin murros järkevämpiin kulutustottumuksiin ja maltillisempaan sekä urbaanimpaan elämäntapaan. Näin ei taida kuitenkaan käydä, sillä aika perinteisiin kulutustottumuksiin (talo, auto + etelänmatka) ihan valistuneetkin tuttavuudet näyttävät siirtyvän. Mitä tapahtui sille sukupolvelle, jonka piti viettää urbaanisti aikaa kaupunkien kahviloissa ja mennä raiteilla Eurooppaan? Nyt tuntuu vähän siltä, että asiaan olisi väsytty, ja eipä tuo downshiftaaminenkaan nyt ainakaan kovin nopea menestys tunnu olevan edes omassa sukupolvessani. Varauksellisesti tosin pitää myöntää, että oma subjektiivinen sosiaalinen ympäristöni ei ole ehkä kovin hedelmällinen kauhean monipuolisten havaintojen tekemiseen.
Täytyykin ehkä toivoa, että asenteet muuttuvat sitten yhteiskunnassa yleensä, ja todennäköisempää se niin onkin. Eivät ihmiset tapaa tehdä poikkeavia valintoja (sillä silloin poikkeavat valinnat olisivat normi), vaan poikkeavuus kulkeutuu yhteiskunnassa sosiaalisena innovaationa mikäli se hyväksi havaitaan. Välillä vain asiat tuntuvat etenevän tuskastuttavan hitaasti, kuten tästä pyörittelystäkin voi havaita. |
|
|
| Pohdintaa ja pari uutista |
[Jul. 4th, 2010|05:21 pm] |
Nyt kesällä, kun aikaa lehtien lukemiselle on ollut aiempaa paremmin, on suoranaista ajattelua jaksanut harrastaa. Varsinaisesti tämä ei kuitenkaan ole näkynyt missään, sillä kaikki (lopulta vähäinen) kirjoittaminen on suuntautunut erilaisiin ohjelmiin ja työryhmätuotoksiin. Ensi viikolla sentään pitäisi vähän miettiä degrowthia enemmän, jonka antiteeseilyssä pitää välttää samanlaista maailmojen syleilyä kuin itse aiheen hehkutuksessakin. Se ei vain välttämättä ole ihan helppoa, kun asiaan liittyy kaikenlaiset ilmiöt ilmastonmuutoksesta ja innovaatioista aina onnellisuuspolitiikkaan.
Mutta ne uutiset:
Sinkkuudesta tulee helposti tapa. Tässä aiheessa jos jossakin olisi kyllä hyvä jonkun toimittajan päästä edes kerran ilmeistä pintaa syvemmälle. Olisi kiva kuulla, miten esimerkiksi naisten ja miesten sinkkuus noin valintana tai sitten ei-tahdonhaluisena tilana eroavat? Omassa toveripiirissäni voin aina tehdä havaintoja, mutta jotenkin kuvittelen elävän ehkä vähän vinoutuneen sosiaalisen otoksen keskellä, kuten me kaikki lopulta elämme. Hyvä olisi myös huomata, ihmisillä on taipumus pitää omia valintojaan tai elämäntilanteinaan lopulta hyvinä ihan oman tunnetilan suojelukeinona, jolloin subjektiivisen auvon löytäminen niin sinkkuudesta tai parisuhteesta on lopulta (onneksi) aika helppoa. Tästä johtuen kuitenkin kovin pienen otoksen hakuammuntahaastattelu ei vie totuuden lähteille.
Uusien autojen päästöt vähentyneet selvästi. Tässä oli mitä mainion lainaus herra Ferrari-kauppiaalta: "Se (autoverotuksen porrastaminen päästöken mukaan) oli hyvin negatiivinen muutos ja omalla tavallaan vähän väärin kohdistettu - se nosti niin dramaattisesti kalliimpien autojen hintaa", hän sanoo. Olisi vain iloinen, että kuitenkin eletään markkinataloudessa, jossa asioita rajoitetaan hinnanmuodostuksen kautta, eikä suoraan erilaisia hiilijalanjäljenkasvattamia suoraan kielletä.
Tässä esimerkiksi degrowth-porukalla menee helposti herne nenään, kun erilaisten "kollektiivisten päätäntäjärjestelmien" avulla Ferrarin kaltaiset innovaatiot suljettaisiin yhteiskunnasta. En itsekään tiedä mitä hyötyä urheiluautoista kenellekään on, mutta vapaassa yhteiskunnassa ei minun kaikkien ihmisten flow-tilojen täyttymystä tarvitsekaan ymmärtää. Itse iloiten aina vihreiden nuorten talouspoliittisen ohjelman linjauksesta: urheiluautoilu on ok, kunhan maksaa itse ulkoisvaikutusten kustannukset. Niidenhän pitäisi olla paljon nykyistä korkeammat, jotta vaikutukset olisivat suuremmat, mutta tämä nykyinenkin porrastaminen on ihan hyvin näyttänyt markkinaehtoisten ratkaisujen kynnet. Näitä vain lisää, ja mielellään kovempina. |
|
|
| Lomamietteet |
[Jul. 2nd, 2010|12:52 pm] |
Taloussanomilla on varsinkin kesäisin tapana tehdä masentavan yhdentekeviä juttuja. Tällä kertaa uusiokäytetään neuvot siitä, mitä lomalla ei kannata tehdä. Onnekseni olen ihan oma-aloitteisesti pystynyt huomioimaan tuollaiset neronleimaukset, kuten:
- jättänyt työkännykän töihin, samoin kuin mailitkin
- käynyt vähän muuallakin kuin kotinurkissa
- ottanut loman ihan kunnon mittaisena, kun siihen on kerran mahdollisuus
Jännin juttu jotenkin tässä lomailussa on se, että tietyt rutiinit muodostuvat aika nopeasti, vaikka niitä ei yrittäisi. Jonkinlainen vimma päästä kaupungille hengailemaan on vain ollut niin kova, että muu elämä on muovautunut sitä tukemaan. Nyt alkaa jopa mieli vähän vetää töihin päin, kun on toiveita saada kaikenlaista aikaiseksi. Asiaa toki helpottaa nyt kesäloman aikana varmistunut nimitys, työtehtävien muutokset ja kaikki muu sellainen. Rauhoittaa mukavasti, kun voi tehdä töitään jotenkin kestävämmällä pohjalla.
Muutenkin on tullut mietittyä, että elämässä saa aika paljon tehtyä kun vain ottaa pieniä askelia joka päivä, ehkä luopuen samalla sellaisesta ylenpalttisesta kunnianhimosta ja vain tekemällä omia juttujaan. Jo tässä iässä huomaa, että etenkin töissä ja politiikassa kaikenlainen tekeminen, lähtien palokuntatoiminnasta tai pienyrityksen hallinnoinnista, tulee aika usein hyödyllisinä ajettuina kilometreinä vastaan. |
|
|
| Ydinvoimaa vastaan |
[Jun. 28th, 2010|08:39 pm] |
Paljon on tapahtunut (mm. Irlannissa käyty), mutta jostain syystä tänne ei kirjoitusta ole irronnut.
Suosittelen kuitenkin huomaamaan, että eduskunta äänestää aivan kohtapuoliin ydinvoimasta. Vielä on aikaa vaikuttaa kansanedustajiin, ja toivoa järkevää, molemmat voimalat kieltävää ratkaisua. Niiden energialaskelmat kun eivät perustu mihinkään, vaikka paperitehtaita ei edes nykytahtia ajettaisi alas. |
|
|
| Ympäristöpolitiikasta |
[May. 30th, 2010|07:38 pm] |
Välillä suomalainen ympäristöpolitiikka näyttäytyy aika kaamealta. On jotenkin surullista, että jotkut eivät vain voi hyväksyä elävän luonnon ja ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa olevan ympäristön luovan ne reunaehdot, joiden mahdollistamana politiikkaa tehdään. Se nyt vaan ei ole mitään turhaa byrokratiaa, vaikka S-L Anttila niin väittäisikin. Ei se muuten myöskään ole mitään huvin vuoksi tehtävää elämän rajoittamista, kuten Olli Herralan viimeisin blogikirjoituksessa ampuu ohi maalista.
Hemmetti, Milton Friedmankin puhui aikanaan ulkoisvaikutuksista, mutta niiden laskemiseen ei intoa tunnu koskaan riittävän. Se kun saattaisi asettaa joillekin jutuille liian kovan hinnan. Jo tämänkin takia haluan GPI:n tiukasti BKT:n rinnalle, kuten poliittisessa ohjelmassa vaadimme. Olisi ainakin jotain dataa, josta sitten kiistellä. Siinä voisi myös sitten hyvin katsoa erilaisten politiikkavalintojen vihersävyjä, pelkän yksityisen porvariarjen sijaan.
On the other news: Siivosimme parveketta (vihdoin) eilen, ja kirjoittelenkin merkintää auringon vielä jaksaessa häiäistä. Tuuuli tuntuu väistävän juuri tämän suunnan, ja lämpöäkin tuntu toviksi riittävän. Iloinen yllätys, varsinkin kun talvella tänne tuntui sopivan lumipyry vähän joka suunnasta.
Lomaan on enää pari päivää, ja kerrankin tulee kyllä tarpeeseen. Työt ovat olleet osin jopa raskaita ja velvoittavia, ja osa erilaisista harrastenakeista ovat tuoneet omaa raskautta arkeen vielä lisäksi. Ensi vuonna tarvitsee katsoa asiaa tarkemmin, ja ottaa oikeasti ne jutut vastaan joissa oman panoksen suhteellinen hyöty on suurin. Ja ehkäpä mielekkyys siinä samalla myös. |
|
|
| Olotila & pari linkkiä |
[May. 26th, 2010|05:00 pm] |
Phuf,
odotan kyllä niin paljon Irlantia, ja sitä ennen kunnon slow-matkailua sinne. Amsterdam, Kööpenhamina, Dublin, Galway ja Irlannin pienemmät kylät, aika kova kombo. Työt ja vapaa-aika kun ovat tuntuneet raskailta.
Mutta aina sitä joskus jotain tapahtuukin, ja jossain voi nähdä myös kättensä jälkiä: Vihreiden poliittinen ohjelma
Ja jos joku ajatteli, että ilmastonmuutos on eilisen talven perusteella peruttu, voin suositella linkkiä: Viime talvi oli ennätyslämmin, mikä on melko lailla pelottavaa. |
|
|
| (no subject) |
[May. 11th, 2010|08:34 pm] |
Olen miettinyt viime aikoina niitä juttuja mitä haluaisi edistää. Politiikassa kun on nyt esillä vaan kaikenlaiset hyvinvointia ja taloutta vahvistavat ratkaisut. Tärkeitä hommia, ei siinä mitään, mutta aina välillä olisi hauska kysyä että onko tuo hyvinvointi nyt kuitenkin ihan kaikki kaikessa. Konsensukseen käsite sopii kyllä kovin hyvin, kun on niin kivan muodoton ja läpitunkema ajatukseen suomalaisen pehmeästä virkavallasta.
Kulttuuri ja tiede sen sijaan ovatkin jo vähän epäilyttävämpiä ja elitisempiä käsitteitä, kaikki kun eivät terveyskeskuksen tavoin ole taidenäyttelyiden tai yliopistojen loppuasiakkaita, vaikka veronmaksajia ovatkin. Niistä leikkaaminen on tunnetasollakin kovasti helpompaa, kun suhdekin on etäisempi. Kannattaisi kuitenkin muistaa että lopulta nuo kaksi asiaa ovat ne, jotka meistä jäävät lopulta jäljelle
Historiallisesti kulttuuriin ja tieteeseen on ajoittain oltu valmiita satsaamaan paljonkin, toisinaan jopa samaa luokkaa kuin sodankäyntiin. Esimerkiksi Tyko Brahen tutkimuksen huippuvuosina Tanskan valtio laittoi tähtitieteeseen kymmeniä prosentteja bruttokansantuotteesta. Samoin voi vain arvioida, kuinka monen maatyöläisen tuottama lisäarvo tarvittiin yksittäistä kirjaa kopioivan munkin työpanoksen saamiseksi kulttuurillisesti arvokkaaseen käyttöön. Ja ainoastaan se on jäänyt ihmisistä jäljelle, ei keskiajan hyvinvointipalvelut tai valistuksen tie- ja energiainfra.
En halua nyt puolustaa kaikkea julkista rahoitusta kaikille intiaanitaidevierailuille, "painu helvettiin mun työhuoneesta kyselemästä"-tutkimukselle tai edes jokaiselle kulmakirjastolle, mutta samaan aikaan olen huolissani keskustelun ihan yleisestä sävystä. "Nyt on vaan nämä ajat että pitää leikata kaikesta", samaan aikaan kun esimerkiksi terveydenhuollon menot kasvavat jatkuvasti ja ihmiset vaativat parempaa hoitoa hoidon ihan yleisesti kehittyessä. Olisi vain tervettä joskus nostaa taide ja tiede ihan yhteismitallisena kaikenkattavan hyvinvoinnin rinnalle ja käydä debattia.
PS. Välillä mikään ei piristä yhtä hyvin kuin yksinäinen ilta järjestöhommien parissa juttuja kirjoittaen, veroja maksaen ja talousarviota kasaten, vielä kun samalla voi iloita uudesta reilun kaupan puhtaasta valkeasta kauluspaidasta. Ehkä olen outo tai jotain. |
|
|
| (no subject) |
[May. 9th, 2010|10:42 am] |
Mennyttä: Virnun blogissa debatoitiin puistojen tulevaisuudesta
Nykyisyyteen kuuluu vielä hyvä fiilis eilisestä mielenosoituksesta, mutta myös jonkinlainen pitkittynyt politiikkainnostuksen puute. Tai, en nyt tiedä innostuksenkaan puutteesta, kun kokoustahti on edelleen pari kokousta / viikko, mutta sellainen omaehtoinen kirjoittelu, pohdinta ja fiilistely on jäänyt vähemmälle. Pitäisi taas keksiä joku uusi aihe, mutta josta innostua, kun nämä kaikenlaiset infrastruktuuri- tai rahamarkkinajutut eivät poliittisen käsittelyn tasolla oikein innosta.
Esimerkiksi Kreikka-lainojen poliittinen käsittelykin on keskittynyt sellaiseen itkemiseen, että sitä on jopa vähän vaikea uskoa. Olen alkanut jossain määrin kannattaa sitä ajatuskantaa, että monilla aloilla tarvittaisiin enemmän keskuspankkien kaltaisia elimiä, joiden päätöksentekoon vaalikaudet eivät vaikuttaisi, jos tiukalle politiikanteolle on hyvät perusteet. Esimerkiksi päästökaupan tasojen alentamisesta tai lainoituksesta oltaisiin jo varmaan päästy sopuun.
Henkilökohtaisella tasolla vuoden kiertokin tuntuu rutinioituneen, vaikka asiassa mitään valittamista ei olekaan. Perjantain olutmaistajaiset olivat viimevuotisia kenties seesteisemmät, mutta kuitenkin yhtä mainiot, lieneekö sitten rauhallisemmalla maistelutahdila osuutensa asiaan. Toukokuun myötä myös Alastalon salissa on alkanut taas viihtyä kädessä, varsinkin kun vasta jonotan Play.comista saapunutta Odysseystä alkukielellä. Se kun pitäisi kummankin saatua luettua ennen 16.6., jolloin juhlimme Bloomsdayta paikan päällä Dublinissa. |
|
|
| Lukutaitoneuroosi |
[Apr. 5th, 2010|09:54 am] |
Luin taas pitkästä aikaa scifi-kirjan (Walter Tevis: Yhdeksäs aste), jossa eräänä keskeisenä teemana oli lukutaidon katoaminen ja yleinen huoli teknologian ylivallasta ja kulttuurin taantumisesta viihteeksi. Ihmiskunta pelastui lukemalla ja tiedostamalla, mikä tietenkin on viehättävää.
Aina näitä lukiessa sitä vain miettii, millainen trauma tai shokki television tuleminen on lopulta ollut inhimillisessä kulttuurissa, vaikka sitä aina ei ole tiedostettukaan. Toki ennenkin on ollut sanomalehtien jatkokertomuksia ja muita puhtaan viihteellisiä kulttuurituotoksia, mutta televisio moninkertaisti tarjonnan aivan äkkiarvaamatta 50-luvulta lähtien. Ei mikään ihme, että dystopiankirjoittajat takertuivat kirjoihin jonkinlaisena primitiivireaktiona kaikesta puhtaasta ajatuksesta.
Jotkut heistä pitäisivät varmaan yllättävänä kirjojen asemaa vielä 2010-luvullakin, jos ovat vaikka sattuneet ottamaan spekulaationsa tosissaan. Toki kelpo maalailijoille riittäisi nyt pohdittavaa vaikka lukulaitteista, ja korporaatioiden vallasta siinä, mitä painosta mistäkin klassikosta milläkin ajanhetkellä luemme, ja millaiseksi saatavissa oleva nimikkeistö ylipäätään tulee muodostumaan kun aikaa riittävästi kuluu. Sellaista markkinavoimien ohjausta odottelen suorastaan mielenkiinnolla. |
|
|
| Kirjallisuuden tekijöistä |
[Mar. 14th, 2010|11:01 am] |
Hesarissa oli tänään juttua kiinalaisista kännykirjailijoista, jotka kirjoittavat luku kerrallaan tarinaa kustantajansa sivuille ihmisten luettavaksi. En tiedä millainen kaanon tuota kautta syntyy, mutta ajatuksena tuo vaikuttaa viehättävältä, ainakin jos operaattorit saadaan rohmuamaan tuosta tulonjaosta vähemmän kuin 50 prosenttia. Johonkin tuohon suuntaan homma väistämättä menee, ja siihen että tekstejä ei hiota niin kauaa kuin ennen.
Samaan aikaan kuitenkin informaation määrän lisääntyessä kuluttajat ("kansalaiset" tai "ihmiset" tuntuvat näissä asioissa turhaan rönsyjä mukaanottavilta termeiltä) ovat valmiita maksamaan siitä, että pääsevät hakemaan juuri tietyn konseptin kautta tuotettuja elämyksiään. Paitsi että tietty tuottajataho on tae vaikkapa kännykirjailijan laadusta, voi osansa maksaa siitäkin että kuuluu sosiaalisesti ja kaupallisesti oikeaan ryhmään. Luovan työn varsinaista tekijää tässä tosin lyönee näpeille se, että niin kustantajaa vastaava palvelun tuottaja ja väylän tarjoava teleoperaattori pääsevät apajille tekijää vahvemmin. Ja ironisesti kyse ei ole edes menneiden aikojen tekijänoikeuskorvauksien jakamisesta, vaan tulevien hallinnasta.
Kirjallisuuden osalta erityisen jännittäväksi homman luulisi menevän pienillä kielialueilla, kuten Suomessa. Täällähän mikromaksuista ei ihan valtavia puroja synny, joten kaikille jakeluverkostossa mukana oleville tahoille maksutkin ovat pienempiä. Tällöin sitten luulisi ainakin kaikkensa koitettavan, että jotain jäisi itse kullekin käteen. Jukka Relander pohtimassa lapsensa sukupuolta yhtä aikaa tekstinä Uuteen Suomeen ja yhtä aikaa Yle Areenaan on vain alkua. |
|
|
| navigation |
| [ |
viewing |
| |
most recent entries |
] |
| [ |
go |
| |
earlier |
] |
| |
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif?v=92.2){kind=small}
jawb's journal